Jokapäiväiset rankkasateet ovat väistyneet. Hellettä riittää. Kuivakausi on alkanut. Nyt on kesä! Kesä on kiva, mutta kaipaan jo sadekautta. Farkut ja pitkähihainen päällä painaminen helteessä on hikistä hommaa. Viimeisestä postauksesta on kulunut jo reilu kuukausi. Paljon on ehtinyt tapahtua sen jälkeen! Luvassa siis paljon kuvia - toivottavasti ei aivan liikaa tekstiä!
Valassafari
Lokakuun viimeisen viikolopun vietimme yhdessä pienellä vapariporukalla Playa Dominicalilla Tyynenmeren rannikolla. Lokakuiseen tapaan sää oli sateinen ja sumuinen, joten rantaelämästä emme päässeet nauttimaan. Lauantaina neljän tunnin ajomatkan uuvuttamina lähinnä makoilimme hotellihuoneessa. Illalla kävimme pyörähtämässä paikallisessa baarissa Halloween-juhlissa - suoritus tosin oli heikko. Nukkumaan mentiin jo ennen yhtätoista.
Sunnuntaina unelmani valassafarista viimein toteutui, kun epävakaa paattimme kiisi kohti aavaa merta. Ei aikaakaan kun oppaamme jo näki ryhävalasemon ja tämän poikasen kauempana. Valaat eivät suureksi harmikseni olleet hyppytuulella, joten maagisia kuvia niistä ei saanut. Näimme siis lähinnä pyrstöjä ja selkiä, kun valaat kävivät pinnalla hengittämässä. Myöhemmin pääsimme veneestä uimaan, ja uihan ohitsemme yksi merikilpikonnakin!
Nosara ja Arenal-tulivuori
Marraskuun alkupuolella tätini saapui miehensä kanssa Jenkeistä moikkaamaan. Larina lähti mukaamme neljän päivän minilomalle, joista ensimmäiset kaksi päivää vietimme Tyynenmeren puolella Nosarassa. Lämpöä, aurinkoa ja hyvää ruokaa riitti. Kertomisen arvoista on ehdottomasti myös seuraava: ilkeä apina päätti pissata päähäni. Olin kuitenkin nopeampi ja ehdin väistää juuri ennen suihkua. Ähäkutti.
Nosarasta ajoimme viitisen tuntia sisämaahan Arenal-tulivuorelle, jota tosin emme edes nähneet kahden siellä viettämämme päivän aikana, sillä sää oli niin pilvinen. Näköalasta viis, pääsimme nimittäin kylpemään tulivuoren kuumiin lähteisiin. Kymmenien häämatkalaisten kanssa lähteissä loikoillessa olo oli vähintäänkin rentoutunut. Niiden lähteiden takia siis. Ei häämatkalaisten. Ne lähinnä ärsytti ja herätti suurta kateutta ja katkeruutta.
Panama
Marraskuun loppupuolella koitti vapaaehtoispuolvuotisen puolivälietappi, pakollinen viisuminhakureissu (oikeasti jälleen miniloma paratiisissa). Vietimme siis kaikkien puolen vuoden vapaaehtoisten kanssa 4 päivää Panamassa Bocas del Toron saarella Karibianmeren puolella. Ensimmäinen päivä kului matkustamiseen: mukava aamu neljän herätys ja rentouttava reilun 6:n tunnin bussimatka San Josesta rajalle. Rajanylitysoperaatio (meitä oli 28, eli passihässäkkää riitti) ja reilu tunnin bussiköröttely satamaan. Satamasta paatti, joka näytti siltä, että se uppoaa hetkenä minä hyvänsä. Sen kyydissä pompittiin seuraava tunti. Saari itsessään oli kuitenkin kaiken sen matkustamisen arvoinen.
Teimme retken mm viidakossa sijaitsevaan lepakkoluolaan, josta mulla ei valitettavasti ole kuvia, koska jätin puhelimen luolaston ulkopuolelle. Ja onneksi jätin, koska luolaston kapeimmissa kohdissa vettä oli vyötäröön asti, ja yllättävää kyllä, mä kaaduin ja olin loppujen lopuksi päästä varpaisiin likomärkä. Lepakkoja tosiaan oli paljon, ja jälleen sai väistellä yllättäviä suihkuja.
Vierailimme myös meritähtirannalla, jossa vesi oli upean kirkasta ja superlämmintä. Mä jopa rusketuin! Kuvat kertokoon enemmän kyseisestä paikasta.
Sitten sama matkustusrumba takaisin kotiin, ja seuraavana aamuna aikaisin töihin - toiset akut latautuneena, toiset vähän väsyneempinä.
Sairastelua ja muutoksia työkuvioihin
Kaikesta kivasta huolimatta mulla on ollut täällä välillä yllättävän rankkaa, ja koti-ikävä on aika-ajoin ollut kova. Postaus antaa ehkä vähän harhaanjohtavan kuvan mun elämästä täällä, koska kuitenkin suurimman osan ajasta oon ollut töissä. Olin marraskuussa niin uupunut, että aina kun pääsin kotiin töistä menin melkeen suoraan nukkumaan. Olo oli muutenkin tosi alakuloinen, ja mulla oli paljon päänsärkyjä. Onneksi meillä oli järjestön kanssa puolivälitapaamiset, jossa sain kerrottua mun tuntemuksista. Näin ollen mun työpäiviä kevennettiin aika reippaalla otteella, ja nyt teen töitä enää 8-14. Muutos auttoi tosi paljon, ja nyt mulla on ollut paljon energisempi ja parempi fiilis!
Vatsa mulla on ollut sekaisin vähintään joka toinen viikko, ja iskihän se kunnon vatsatautikin kuumeineen päivineen viime viikonloppuna. Töissä saa myös olla tarkkana, koska siellä on kiva pikku täiepidemia. Ostin jo valmiiksi paikalliset myrkyt apteekista, vaikka mun päästä ei vielä onneks oo mitään löytynyt. Taas vähän töissä nauratti kun yksi työkaveri mietti miten peloissani mä varmaan olen, kun tulen maasta, jossa ei tällaisia täiongelmia ole. Niinpä niin.
Kuulemisiin, Linnea
Valassafari
Lokakuun viimeisen viikolopun vietimme yhdessä pienellä vapariporukalla Playa Dominicalilla Tyynenmeren rannikolla. Lokakuiseen tapaan sää oli sateinen ja sumuinen, joten rantaelämästä emme päässeet nauttimaan. Lauantaina neljän tunnin ajomatkan uuvuttamina lähinnä makoilimme hotellihuoneessa. Illalla kävimme pyörähtämässä paikallisessa baarissa Halloween-juhlissa - suoritus tosin oli heikko. Nukkumaan mentiin jo ennen yhtätoista.
 |
| Minä, Larina ja Lucy |
Sunnuntaina unelmani valassafarista viimein toteutui, kun epävakaa paattimme kiisi kohti aavaa merta. Ei aikaakaan kun oppaamme jo näki ryhävalasemon ja tämän poikasen kauempana. Valaat eivät suureksi harmikseni olleet hyppytuulella, joten maagisia kuvia niistä ei saanut. Näimme siis lähinnä pyrstöjä ja selkiä, kun valaat kävivät pinnalla hengittämässä. Myöhemmin pääsimme veneestä uimaan, ja uihan ohitsemme yksi merikilpikonnakin!
Nosara ja Arenal-tulivuori
Marraskuun alkupuolella tätini saapui miehensä kanssa Jenkeistä moikkaamaan. Larina lähti mukaamme neljän päivän minilomalle, joista ensimmäiset kaksi päivää vietimme Tyynenmeren puolella Nosarassa. Lämpöä, aurinkoa ja hyvää ruokaa riitti. Kertomisen arvoista on ehdottomasti myös seuraava: ilkeä apina päätti pissata päähäni. Olin kuitenkin nopeampi ja ehdin väistää juuri ennen suihkua. Ähäkutti.
Nosarasta ajoimme viitisen tuntia sisämaahan Arenal-tulivuorelle, jota tosin emme edes nähneet kahden siellä viettämämme päivän aikana, sillä sää oli niin pilvinen. Näköalasta viis, pääsimme nimittäin kylpemään tulivuoren kuumiin lähteisiin. Kymmenien häämatkalaisten kanssa lähteissä loikoillessa olo oli vähintäänkin rentoutunut. Niiden lähteiden takia siis. Ei häämatkalaisten. Ne lähinnä ärsytti ja herätti suurta kateutta ja katkeruutta.
 |
| Hotellihuoneen parvekkeelta näköalat olivat ihan siedettävät |
Panama
Marraskuun loppupuolella koitti vapaaehtoispuolvuotisen puolivälietappi, pakollinen viisuminhakureissu (oikeasti jälleen miniloma paratiisissa). Vietimme siis kaikkien puolen vuoden vapaaehtoisten kanssa 4 päivää Panamassa Bocas del Toron saarella Karibianmeren puolella. Ensimmäinen päivä kului matkustamiseen: mukava aamu neljän herätys ja rentouttava reilun 6:n tunnin bussimatka San Josesta rajalle. Rajanylitysoperaatio (meitä oli 28, eli passihässäkkää riitti) ja reilu tunnin bussiköröttely satamaan. Satamasta paatti, joka näytti siltä, että se uppoaa hetkenä minä hyvänsä. Sen kyydissä pompittiin seuraava tunti. Saari itsessään oli kuitenkin kaiken sen matkustamisen arvoinen.
Teimme retken mm viidakossa sijaitsevaan lepakkoluolaan, josta mulla ei valitettavasti ole kuvia, koska jätin puhelimen luolaston ulkopuolelle. Ja onneksi jätin, koska luolaston kapeimmissa kohdissa vettä oli vyötäröön asti, ja yllättävää kyllä, mä kaaduin ja olin loppujen lopuksi päästä varpaisiin likomärkä. Lepakkoja tosiaan oli paljon, ja jälleen sai väistellä yllättäviä suihkuja.
 |
| Iloisena ennen kaatumista |
Vierailimme myös meritähtirannalla, jossa vesi oli upean kirkasta ja superlämmintä. Mä jopa rusketuin! Kuvat kertokoon enemmän kyseisestä paikasta.
Sitten sama matkustusrumba takaisin kotiin, ja seuraavana aamuna aikaisin töihin - toiset akut latautuneena, toiset vähän väsyneempinä.
Sairastelua ja muutoksia työkuvioihin
Kaikesta kivasta huolimatta mulla on ollut täällä välillä yllättävän rankkaa, ja koti-ikävä on aika-ajoin ollut kova. Postaus antaa ehkä vähän harhaanjohtavan kuvan mun elämästä täällä, koska kuitenkin suurimman osan ajasta oon ollut töissä. Olin marraskuussa niin uupunut, että aina kun pääsin kotiin töistä menin melkeen suoraan nukkumaan. Olo oli muutenkin tosi alakuloinen, ja mulla oli paljon päänsärkyjä. Onneksi meillä oli järjestön kanssa puolivälitapaamiset, jossa sain kerrottua mun tuntemuksista. Näin ollen mun työpäiviä kevennettiin aika reippaalla otteella, ja nyt teen töitä enää 8-14. Muutos auttoi tosi paljon, ja nyt mulla on ollut paljon energisempi ja parempi fiilis!
Vatsa mulla on ollut sekaisin vähintään joka toinen viikko, ja iskihän se kunnon vatsatautikin kuumeineen päivineen viime viikonloppuna. Töissä saa myös olla tarkkana, koska siellä on kiva pikku täiepidemia. Ostin jo valmiiksi paikalliset myrkyt apteekista, vaikka mun päästä ei vielä onneks oo mitään löytynyt. Taas vähän töissä nauratti kun yksi työkaveri mietti miten peloissani mä varmaan olen, kun tulen maasta, jossa ei tällaisia täiongelmia ole. Niinpä niin.
Kuulemisiin, Linnea
Kommentit
Lähetä kommentti