Muistan ottaneeni alkukeväästä kuvan kaupan banaanihyllystä. Olivat kai tarjousbanaaneja - liioitellun suurella fontilla kirjoitettu hinta näkyi varmasti useiden metrien päähän. Räikeän oranssit tarjouskyltit eivät kuitenkaan olleet syy, miksi pysähdyin banaaneja kuvaamaan. Huomioni kiinnittyi tarjoushinnan alapuolelle pienellä präntillä kirjoitettuun tekstiin: "Costa Rica". Tuolloin lähtööni oli aikaa lähes puoli vuotta. Lähetin kuvan muutamalle ystävälleni saatesanoin " vielä 6 kuukautta", sen enempää asiaa miettimättä, ja jatkoin ostoksien tekemistä. Banaanit jäivät hyllyyn.
Kuukausien laskeminen muuttui viikkojen laskemiseksi jo aikoja sitten. Pian lasken enää päiviä. Päivät kuluvat pelottavan huomaamattomasti. Suurimman osan ajasta vietän töissä, ja ne muutamat arvokkaat vapaapäivät olen ahtanut turhankin täyteen ohjelmaa. Aikaa ylimääräiselle pohdiskelulle ei juuri jää. Tänä kesänä olen ollut niin töiden imussa, sekä yleisen lintsifiiliksen humussa, että olen jo useaan otteeseen huomannut harmittelevani väliin jääviä kivoja työjuttuja, kuten Iik-weekiä ja Valokarnevaaleja. Onneksi työkaveritkin jaksavat usein muistutella miten siistejä juttuja mulla on edessä.
 |
 |
| Lintsikesähuumaa |
Ja onhan niitä. Eilen sain vihdoin tietää mun tulevan vapaaehtoistyöpaikan. Tulen siis työskentelemään Montes de Ocan paikallishallinnon koordinoimassa kierrätysprojektissa pääkaupunki San Joséssa. Projektissa järjestetään mm ympäristökasvatusta lapsille. Lisäksi projekti tekee yhteistyötä (CECUDI) Centro de Cuido y Desarollo infantil -nimisen keskuksen kanssa, jossa äärimmäisessä köyhyydessä eläville lapsille tarjotaan koulutusta, ruokaa ja huolenpitoa. Lisäksi lasten vanhemmille tarjotaan mahdollisuus työskennellä keskuksessa. Kyseisessä paikassa ei ole koskaan aikaisemmin ollut töissä vapaaehtoista, eli jännitystä on ilmassa varmasti molemmin puolin! Oon projektista ihan superinnoissani: lapset ja ympäristöasiat kun on kummatkin lähellä sydäntä <3
 |
| Ruisrock oli ehdottomasti tän kesän kohokohtia! <3 |
Majoituksesta tiedän tällä hetkellä vain sen verran, että Montes de Ocan paikallishallinto etsii mulle perheen kiitoksena siitä, että tulen heidän projektiinsa vapaaehtoiseksi. Tänään mietin, että en kyllä ehkä ottaisi kotiini ketään puoleksi vuodeksi neljän viikon varoitusajalla - toivottavasti kaikki ihmiset siellä ei ajattele niin kuin mä. Oli miten oli, neljän viikon kuluttua mun matka kohti Lattareita alkaa, ja vaikka joka toinen ajatus liittyen tulevaan on tällä hetkellä aika kauhunsekainen, oon kuitenkin aivan fiiliksissä ja innoissani! Pian voin kuvata kaupan hyllyjen sijaan ihan oikeita banaanipuita!
Kuulemisiin, Linnea
Kommentit
Lähetä kommentti